Särjetty syntyi ajatuksesta ihmisestä, joka on hajotettu vähitellen niin pieniksi palasiksi, ettei hän enää tunnista itseään niiden joukosta. Teoksessa minua kiinnostaa erityisesti se, mitä tapahtuu omalle minäkuvalle silloin, kun ihminen on rikottu sisältäpäin. Kun kaikki se, minkä varaan oma käsitys itsestä on rakentunut, alkaa tuntua vieraalta.

Peili toimii teoksessa tärkeänä symbolina. Sen pitäisi näyttää ihmiselle oma kuva ja kertoa, kuka hän on, mutta tässä tapauksessa peilin sirpaleet eivät muodosta enää yhtä kokonaista hahmoa. Jokaisessa palassa näkyy vain pieni osa hänestä. Kasvot jäävät tunnistamattomiksi, eikä ole enää yhtä kuvastinta, joka näyttäisi totuuden kokonaisena.

Halusin kuvata sitä tunnetta, kun peiliin katsoessaan ei enää tunnista sitä ihmistä, joka sieltä katsoo takaisin. Tummat hiukset ja tumma mekko sulautuvat syksyiseen maisemaan ja häivyttävät hahmoa ympäristöön. Hän on näkyvillä, mutta samalla lähes kadonnut. Maasto toimii jatkeena hänen sisäiselle maailmalleen — kuihtuvana, raskaana ja väreiltään hiljaisena.

Peilin sirpaleissa hahmo kuitenkin näyttäytyy monena. Jokainen pala kertoo jostakin osasta häntä, joka on edelleen olemassa, vaikka kokonaisuus tuntuu hajonneen. Sirpaleet eivät siis kuvaa vain rikkoutumista, vaan myös sitä, kuinka monta eri puolta ihmisessä voi olla jäljellä kaiken tapahtuneen jälkeen. Ehkä hän ei enää tunnista itseään, mutta jokaisessa palassa on silti jotakin hänestä.

Teoksessa on mukana myös pelottavan vieras tunne. Kun omat kasvot eivät enää hahmotu kokonaisina ja ympäristöön sulautunut hahmo näyttää lähes toiselta olennolta, syntyy tunne siitä, että ihminen on muuttunut joksikin, jota hän itsekin pelkää. Kun sisältä on hajotettu tarpeeksi, voi alkaa tuntua siltä, ettei vanhaa itseä ole enää olemassa.

Särkyneessä peilissä on kuitenkin yksi kysymys, johon teos ei anna helppoa vastausta: Voiko sirpaleet enää koota takaisin yhteen? Ja jos ne voi, syntyykö niistä enää sama ihminen?

Halusin jättää tämän kysymyksen avoimeksi. Kaikkea rikkoutunutta ei ehkä voi palauttaa ennalleen. Sirpaleista koottu ihminen voi kantaa mukanaan halkeamia, joita ei saa koskaan kokonaan piiloon. Mutta ehkä korjaamisen ei tarvitse tarkoittaa paluuta entiseen. Ehkä sirpaleet voi koota uudella tavalla.

Ehkä kokonaisuus ei enää näytä samalta, mutta se voi silti olla kokonainen.

Malli: Lale Cevirel