Hukutettu syntyi halusta kuvata sitä tunnetta, kun omat voimat eivät enää riitä pysymään pinnalla. Teoksen sininen sävymaailma tuo kuvaan melankoliaa ja kylmyyttä, mutta samalla sinisenä hohtavat silmät muodostavat siihen pienen vastakohdan. Ne etsivät edelleen valoa, vaikka ympärillä on vain vettä. Vaikka ihminen olisi kuinka syvällä, jokin osa hänestä voi vielä etsiä tietä takaisin pinnalle.

Teoksen lähtökohtana on ollut erityisesti syvän masennuksen kuvaaminen. Tunne siitä, että hukkuu omaan mieleensä ja yrittää hädin tuskin kannatella itseään vielä hetken. Hengittäminen muuttuu raskaaksi ja ympäröivä maailma tuntuu painavalta. Vesi toimii tässä tukahtumisen ja hukkumisen vertauskuvana — paikkana, jossa on mahdotonta hengittää, mutta johon voi samalla vajota yhä syvemmälle.

Halusin myös kuvata sitä, kuinka vaikeaa ulkopuolisen voi olla huomata toisen hukkuvan. Pinnalta katsottuna kaikki voi näyttää rauhalliselta. Ihminen voi olla paikallaan, hiljainen ja näennäisen tyyni, vaikka pinnan alla käytäisiin jatkuvaa taistelua. Teoksessa avunhuuto ei ole huuto, vaan käden liike pinnalla — pieni ele, jonka voi helposti olla huomaamatta.

Mekko on osa vettä ja sulautuu siihen lähes kokonaan. Hahmo alkaa menettää rajojaan ja näyttää jo osittain ruumiilta, kuin hän olisi ollut vedessä liian kauan. Tässä on mukana myös mielikuva keväällä löydetystä ruumiista — jostain, joka on ollut pitkään veden alla ja jonka olemassaolo huomataan vasta liian myöhään. Halusin tuoda kuvaan tämän epämukavan ajatuksen siitä, kuinka lähelle kuolemaa ihminen voi päästä muiden huomaamatta.

Samalla teoksessa on ristiriita: pinnan alla oleminen tuntuu hänestä helpommalta kuin pinnalle nouseminen. Veden alla ei tarvitse enää yrittää, puhua tai kannatella itseään. Sinne voi vain vajota. Juuri siksi hahmo on kuvattu rantavedessä — ei vielä keskellä syvyyttä, vaan paikassa, jossa hänet on mahdollista vielä saavuttaa.

Toivo näkyy teoksessa hyvin hienovaraisesti. Sinisen pimeyden keskellä silmät etsivät valoa ja hahmo on vielä pinnan tuntumassa. Hän ei ole vielä kokonaan poissa. Jotain on vielä tehtävissä.

Ehkä kaikkein tärkeintä onkin huomata, kuka ympärillämme on hiljaa hukkunut.

Malli: Suvi Seppänen